Basel I:n mukaan omaa pääomaa ja muita oman pääoman luonteisia eriä oli pidettävä kahdeksan prosenttia suhteessa riskipainotettuihin saamisiin, jotka määritetään jakamalla saamiset tiettyihin riskiryhmiin. Vuoden 1988 vakavaraisuussopimus edisti merkittävästi vakavaraisuussäännösten yhdenmukaistamista. Sitä on kuitenkin heikennetty – muun muassa rahoitusinnovaatioiden myötä; ks. myös vakavaraisuusvaatimuksista KWG:n 10-12 §. – Subprime-kriisiä seuranneen finanssikriisin aikana ehdotettiin pankkien vakavaraisuuden ja likviditeetin yhdistämistä. Näin lakisääteistä omavaraisuusastetta voitaisiin korottaa kertoimella, joka lasketaan ottaen huomioon likviditeetti, maturiteettien vastaavuus ja pankin koko markkinoille aiheuttama järjestelmäriski. Mitä enemmän laitos olisi rahoittanut pidempiaikaisia sijoituksia lyhyellä aikavälillä, sitä enemmän pääomavaatimukset kasvaisivat tämän ehdotuksen mukaan. Tästä olisi muun muassa se etu, että vakavaraisuutta olisi lisättävä nousumarkkinoiden aikana, koska maturiteettien vastaavuus on tällöin korkeimmillaan. Tämä puolestaan hidastaisi vipuvaikutusta ja härkämarkkinoita. – Periaatteessa paras tapa säännellä rahoitusmarkkinoita on jättää vastuu pankeille. Sen vuoksi kaikki kansalliset ja kansainväliset säännökset, joilla pyritään nostamaan vakavaraisuussuhdetta ja luomaan vastaavat puskurit, ovat tervetulleita. – Ks. sijoitusvastuu, pankin koko, Basel III, pääomavaatimusdirektiivi, Cookin suhdeluku, pääoman riittävyys, pääomapuskurit, muuttuja, rahoitusmarkkinoiden vakausindikaattorit, pääomapuskurit, vastasyklisyys, ydinpääoma, velkaantumisaste, Liikasen raportti, likviditeettipuskurit, mark-to-funding-lähestymistapa, moraalinen vaara, myötäsyklisyys, riskipuskurit, vakauttajat, automaattinen, ultimate factoring, waiver-sääntö, pakollinen vaihtovelkakirjalaina. – Vrt. EKP:n kuukausikertomus, toukokuu 2001, s. 66, BaFinin vuosikertomus 2003, s. 37 f. (jossa viitataan myös odottamattomien tappioiden huomioon ottamiseen), EKP:n kuukausikertomus, tammikuu 2005, s. 54, Deutsche Bundesbankin kuukausikertomus, joulukuu 2006, s. 69 ff. (erittäin yksityiskohtainen esitys Basel II:n mukaisista vaatimuksista), BaFinin vuosikertomus 2006, s. 43 f. (pyrkimys yhdenmukaiseen lakisääteisen pääoman määritelmään), BaFinin vuosikertomus 2008, s. 43 f. (ponnistelut lakisääteisen pääoman yhtenäisen määrittelyn saavuttamiseksi), BaFinin vuosikertomus 2008, s. 43 f.). 55 (pääomavaatimusten muuttaminen), BaFin vuosikertomus 2009, s. 10 (Baselin komitea keskustelee uuden sääntelyn yksityiskohdista), BaFin vuosikertomus 2011, s. 63 ja sitä seuraavat (yksityiskohtainen raportti suhdeluvun yhdenmukaistamisen edistymisestä EU:ssa), s. 154 ja sitä seuraavat (EU:n valtiovarainministerien päätökset pääomapuskurin rakentamisesta), Vrt. rahoitusvakausraportti 2012, s. 38 ja sitä seuraavat. (saksalaisten laitosten varojen tuottavuus vuodesta 2002; yleiskatsaus), Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti toukokuulta 2013, s. 59 ja sitä seuraavat (sääntelypääoma Basel III:n myötä, s. 61: yleiskatsaus).
Huomio: Taloudellinen tietosanakirja on tekijänoikeussuojattu, ja sitä saa käyttää vain yksityisiin tarkoituksiin ilman nimenomaista lupaa!
Yliopiston professori Dr. Gerhard Merk, Dipl.rer.pol., Dipl.rer.oec.
Professori Dr. Eckehard Krah, Dipl.rer.pol.
Sähköpostiosoite: info@jung-stilling-gesellschaft.de
https://de.wikipedia.org/wiki/Gerhard_Ernst_Merk
https://www.jung-stilling-gesellschaft.de/merk/
https://www.gerhardmerk.de/