Kuten kriitikot ovat alusta alkaen todenneet ja kuten kokemus on sittemmin vahvistanut, vuonna 1996 hyväksytyssä vakaus- ja kasvusopimuksessa on kaksi vakavaa rakennevirhettä. – Sovittujen sääntöjen rikkomista (kolme prosenttia bruttokansantuotteesta alijäämän osalta ja kuusikymmentä prosenttia velan määrän osalta) koskeva toteaminen (tosiasioiden selvittäminen) ei kuulu riippumattomalle ylikansalliselle viranomaiselle, kuten Euroopan komissiolle Brysselissä. Pikemminkin kansalliset hallitukset ilmoittavat vastaavat luvut Brysseliin. Tämä on johtanut väärennettyjen lukujen antamiseen, kuten tapahtui selvästi Kreikan tapauksessa, joka on jo käyttänyt niitä päästäkseen Euroopan rahaliittoon. – Ministerineuvosto päättää talousarviovirheistä; syntiset istuvat tuomitsemassa syntisiä. – Sen sijaan EKP:n ajatusten mukaan olisi otettava käyttöön automaattinen sanktiomekanismi. Heti kun jäsen ylittää perustamissopimuksessa asetetut enimmäisrajat, sen äänioikeus ministerineuvostossa peruutetaan väliaikaisesti (budjettirajat ylittävän maan äänioikeuden keskeyttäminen) ja se suljetaan EU:n kassasta maksettavien maksujen ulkopuolelle (EU:n tukimaksujen lykkääminen). – Tällä hetkellä näyttää kyseenalaiselta, pääsevätkö euroalueen jäsenet yhteisymmärrykseen näistä tai vastaavista pakotetoimista. – Valuutta-alue on yleensä sama kuin kansallinen alue. EMUn tapauksessa näin ei kuitenkaan ole. Vakaus- ja kasvusopimuksen avulla on siis pyritty mukauttamaan jäsenten kansalliset talousarviot rahaliiton vaatimusten mukaisiksi. Perusajatuksena on, ettei puututa kansalliseen päätösvapauteen finanssipolitiikkaa koskevissa asioissa. Sen tarkoituksena on vain varmistaa, että julkiseen talouteen sovelletaan rajoituksia, jotka koskevat kaikkia jäseniä. Kaikkien edun vuoksi on varmistettava, että kukin jäsen noudattaa kansainvälisen oikeuden mukaan sitovaa sopimusta – tällainen sopimus on vakaus- ja kasvusopimus, ei pelkkä aiesopimus. – Ks. pelastuspaketti, alijäämähaukka, Eurostat, maksulaiminlyönti, poliittinen maksuhäiriö, varjovaltio, puolivuotiskausi, eurooppalainen, solidaarisuus, rahoitus, vakaus- ja kasvusopimus, tilastoviranomainen, finanssipoliittinen kehys, varallisuusmaksu, sopimusten noudattaminen, rahaliitto 2. – Vrt. Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti marraskuulta 2010, s. 2. – Vrt. 11 (varoitus makrotalouden hienosäätöpyrkimyksistä), EKP:n kuukausiraportti, syyskuu 2013, s. 113 ja sitä seuraavat (vakaus- ja kasvusopimuksen vahvistamisen tulokset; lisäparannuksia tarvitaan), Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti, tammikuu 2014, s. 41 ja sitä seuraavat (perusperiaatteet; tilanne ja kehitys yksittäisissä EMU-maissa).
Huomio: Taloudellinen tietosanakirja on tekijänoikeussuojattu, ja sitä saa käyttää vain yksityisiin tarkoituksiin ilman nimenomaista lupaa!
Yliopiston professori Dr. Gerhard Merk, Dipl.rer.pol., Dipl.rer.oec.
Professori Dr. Eckehard Krah, Dipl.rer.pol.
Sähköpostiosoite: info@jung-stilling-gesellschaft.de
https://de.wikipedia.org/wiki/Gerhard_Ernst_Merk
https://www.jung-stilling-gesellschaft.de/merk/
https://www.gerhardmerk.de/