Ellei toisin määritellä, harkitaan EU:n perussopimuksen soveltamisen keskeyttämistä erittäin syvän rahoitus- ja talouskriisin sattuessa niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat poikenneet kauas Maastrichtin kriteeristä, joka koskee “tervettä julkista taloutta” – julkisen talouden alijäämä ei saa ylittää kolmea prosenttia eikä velkaantumisaste saa olla yli kuusikymmentä prosenttia bruttokansantuotteesta. – Lissabonin sopimukseen on tosin sisällytetty myös lauseke, jonka mukaan yhteisö ei ole vastuussa jäsenvaltioiden julkisyhteisöjen veloista (SEUT-sopimuksen 125 artikla), joten yhteisö ei ole vastuussa jäsenvaltioiden julkisyhteisöjen veloista. Tämä merkitsee myös sitä, että EKP ei välttämättä tule suoraan apuun, jos rahaliiton jäsen (esimerkiksi Kreikka) uhkaa joutua kansalliseen konkurssiin. Usein on kuitenkin epäilty, voidaanko tätä pitää yllä hätätilanteessa, ja näin ollen EKP:n ei lopulta tarvitse tulla apuun. Koska heti kun euroalueen jäsen saa mennä konkurssiin, – se aiheuttaa välittömästi erittäin suuria spekulatiivisia paineita muihin jäsenvaltioihin, joiden talous on heikko. Lisäksi – useiden jäsenvaltioiden maksukyvyttömyys johtaisi kauppavaihdon häiriöihin ja – iskisi ankarasti pankkeihin, koska ne joutuisivat alaskirjaamaan kyseisten maiden valtionlainojen salkkujaan. – Italian, Kreikan tai Portugalin valtionlainojen suhteellisen korkeat korkopreemiot osoittavat, että sijoittajat pitävät todennäköisenä yksittäisten maiden eroamista Euroopan rahaliitosta. Lissabonin sopimuksessa (SEU 50 artikla), joka tuli voimaan 1. joulukuuta 2009, määrätään nimenomaisesti mahdollisuudesta, että jäsenvaltiot voivat erota EU:sta. SEU-sopimuksen 7 artiklan mukainen poissulkeminen on tosin mahdollista vain, jos jäsenvaltio rikkoo perustamissopimuksen perussääntöjä. Lisäksi tässä tapauksessa vaaditaan yksimielisyyttä. – Joskus se ymmärretään myös siten, että valtio poistuu euroalueelta oman harkintansa mukaan – EU:n perussopimuksissa ei ole säännelty sitä, voiko valtio itse päättää lähteä euroalueelta – ja palaa vanhaan valuuttaansa tai jopa rahaan, joka on silloin otettava käyttöön kokonaan uudelleen. Tällaisen toimenpiteen kannustimena olisi se, että oman valuutan devalvointi voisi parantaa kansainvälistä kilpailukykyä, vaikka on kiistatonta, että tämä tapahtuu ja saavutetaan viime kädessä täysin yritysten sisällä. Jos Euroopan rahaliiton jäsen kuitenkin lähtisi tälle tielle, sillä olisi edessään valtava velkavuori, joka olisi maksettava takaisin euroina: uhkapeli vaikuttaa melko suurelta jo pelkästään tästä syystä. Lisäksi tällainen vetäytyminen olisi poliittisesti ja taloudellisesti yhtä kuin konkurssin julistaminen (epäonnistumisen tunnustaminen), ja se osoittaisi, että kyseinen valtio on pitkään luottokelvoton. – Noin vuodesta 2009 lähtien tätä on käytetty myös tarkoittamaan sitä, että nykyinen euroalue jakautuisi kahteen blokkiin, nimittäin “eteläiseen euroalueeseen”, johon kuuluisivat Välimeren maat, ja “pohjoiseen euroalueeseen”, johon kuuluisivat useimmat muut unionin nykyiset jäsenet. Esitettiin ehdotuksia siitä, miten EKP voisi vastata kahdesta valuutasta ja siten myös kahdesta eri setelistä ja kolikosta, vai pitäisikö “euro-etelävaltioita” varten perustaa erillinen keskuspankki. – Ks. devalvaatio, finanssipolitiikka, joukkovelkakirjalainojen leviäminen, ostot, keskuspankkitoiminta, ulkomainen varallisuusasema, pelastuspaketti, syyttelypeli, ClubMed, kiire liittyä, kiristyspotentiaali, EU:n rahoitustuki, euro-obligaatiot, eurobondit, yhteiset, Euroopan vakautusmekanismi, Euroopan valuuttarahasto, EMU-romahdus, irtautuminen, velkojien etusijajärjestys, julkisyhteisöjen leviäminen, Kreikan kriisin, Hellenon pelastuspaketti, islantilaisten pankkien ansa, maabonukset, viimeisen keinon säännös, hätäulosotto, pakollinen vaihtovelkakirjalaina, pelastus, pelastusohjelma, palauteideologia, palautemekanismi, velanmaksusopimus, eurooppalainen, solidaarisuus, rahoitus, valtionvelka, vaikutukset, vakaus- ja kasvusopimus, Tina, liian suuri pelastettavaksi -periaate, siirtoyhteisö, perustuslain ensimmäinen artikla, varallisuusmaksu, sopimustekninen uskollisuus, kasvuvelkafakta, historiallinen, rahaliitto 2, kaksisuuntainen vaihtoehto. – Vrt. Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti, marraskuu 2011, s. 43 (Sikojen valtionlainojen preemiot vuodesta 2009), EKP:n kuukausiraportti, posti 2012, s. 111 ff (euroalueen eteläisen ja pohjoisen blokin erkaantuminen toisistaan; yleiskatsauksia), EKP:n kuukausiraportti, toukokuu 2013, s. 93 ff (perusteellinen analyysi euroalueen jäsenten nykytilasta; yleiskatsauksia; kirjallisuusviitteitä), Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti, tammikuu 2014, s. 23 ff (sopeutumistoimia euroalueella).
Huomio: Taloudellinen tietosanakirja on tekijänoikeussuojattu, ja sitä saa käyttää vain yksityisiin tarkoituksiin ilman nimenomaista lupaa!
Yliopiston professori Dr. Gerhard Merk, Dipl.rer.pol., Dipl.rer.oec.
Professori Dr. Eckehard Krah, Dipl.rer.pol.
Sähköpostiosoite: info@jung-stilling-gesellschaft.de
https://de.wikipedia.org/wiki/Gerhard_Ernst_Merk
https://www.jung-stilling-gesellschaft.de/merk/
https://www.gerhardmerk.de/