Yleisesti ottaen markkinaosapuolten riskinottohalukkuus (pääoman määrä, jonka sijoittaja on valmis menettämään saadakseen mahdollisen voiton). Keskuspankit keskittyvät erityisesti pankkien riskinottohalukkuuteen, joka on yksi vaihe rahapolitiikan välittymisprosessissa (riskinottokanava). – Rahoitusmarkkinoilla sijoittajien mieltymys ottaa riskejä, joihin liittyy suuri tappioriski. Vähenevä riskinottohalukkuus johtaa korkeampiin rahoituskustannuksiin, koska sijoittajien tuottovaatimus kasvaa, vaikka riski pysyy samana. – Ks. sijoitusvaikeudet, ehdollinen tappio, laumakäyttäytyminen, katastrofilainat, suorituspaineet, asemointi, riskisijoittajat, riskien välttäminen, riskikulttuuri, riskien sietokyky, riskien välttämispolitiikka, riskipuskurit, riskien välttäminen, riskien jakaminen, safe haven -virrat, yksittäiset hedge-rahastot, terroripaperit, havaintovääristymät, vapinapreemio. – Vrt. Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti, lokakuu 2005, s. 91 ja sitä seuraavat (yksityiskohtainen esittely; myös riskinottohalukkuutta mittaavat indikaattorit), Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti, marraskuu 2007, s. 44 ja sitä seuraavat (salkunsiirrot sijoittajien riskinarvioinnin mittarina), Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti, elokuu 2008, s. 40 ja sitä seuraavat (riskinottohalukkuuden määräävät tekijät). 40 f. (riskinottohalukkuutta määrittävät tekijät; kaavat; yleiskatsaukset; viitteet), EKP:n Kuukausikatsaus, elokuu 2008, s. 96 ff. (riskinottohalukkuus ja sen vaikutus rahapolitiikan välittymisprosessiin; viitteet).
Huomio: Taloudellinen tietosanakirja on tekijänoikeussuojattu, ja sitä saa käyttää vain yksityisiin tarkoituksiin ilman nimenomaista lupaa!
Yliopiston professori Dr. Gerhard Merk, Dipl.rer.pol., Dipl.rer.oec.
Professori Dr. Eckehard Krah, Dipl.rer.pol.
Sähköpostiosoite: info@jung-stilling-gesellschaft.de
https://de.wikipedia.org/wiki/Gerhard_Ernst_Merk
https://www.jung-stilling-gesellschaft.de/merk/
https://www.gerhardmerk.de/