Rahallinen arvo, jota edustaa liikkeeseenlaskijaan kohdistuva saatava, joka – on tallennettu sähköiseen laitteeseen, – lasketaan liikkeeseen keskuspankkirahaa vastaan ja – jonka muut yritykset kuin liikkeeseenlaskija hyväksyvät maksuvälineeksi. Selvitys voi tapahtua pankkitilin kautta, mutta sen ei tarvitse tapahtua. – Sähköisen rahan perinteinen jako korttirahaan (korttipohjaiset järjestelmät) ja verkko-rahaan (ohjelmistopohjaiset järjestelmät) ei ole rahateorian kannalta kovin hyödyllinen, koska korttiraha voidaan hyvin helposti muuntaa verkko-rahaksi sirukortinlukijoiden avulla. – Sähköistä rahaa voi periaatteessa laskea liikkeeseen kuka tahansa maailmassa. Keskuspankit ja valvontaviranomaiset ovat kuitenkin saavuttaneet sen, että käytännössä vain pankit toimivat liikkeeseenlaskijoina; ks. Saksan osalta myös KWG:n 1 §:n 3 momentin 4 kohta. – EU:ssa sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitokset eivät saa omistaa osuuksia muissa yrityksissä, elleivät nämä yritykset hoida kyseisen laitoksen liikkeeseen laskemaan tai välittämään sähköiseen rahaan liittyviä operatiivisia tai muita tehtäviä. – EU:ssa ei ole kuitenkaan vielä saavutettu sähköisen rahan oikeudellista yhdenmukaistamista: pirstaleisuus on edelleen olemassa erityisesti yksityisyyden ja tietosuojan, verkkovälittäjien vastuun ja sähköisten sopimusten kaltaisten oikeudellisten kysymysten osalta. Vuonna 2014 EU:ssa on edelleen 28 yksittäistä digitaalisen oikeuden aluetta. – Ks. hylkääminen, maksaminen, setelin arvon rajoittaminen, käteismaksukiintiö, kortin validointikoodi, sirukortti, tietokonemaksaminen, väärennetty kortti, sähköisen rahan liiketoiminta, EMV-ohjeet, Euroopan vähittäismaksamisen turvallisuusfoorumi, väärennösten torjunta, raha, sähköinen, pankkiautomaatin esto, lompakko, sähköinen, käteiskortti, interopabiliteetti, kortin käyttötiedosto, luottokortti, verkkorahaliiketoiminta, maksu kosketuksesta, radiotaajuustunnistus, eurooppalainen korttiliiketoiminnan kehysjärjestelmä, lippujen myynti, sähköinen. – Vrt. Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti kesäkuulta 1999, s. 41 ja sitä seuraavat (sähköisen rahan kehityssuuntaukset), EKP:n kuukausiraportti marraskuulta 2000, s. 55 ja sitä seuraavat, Deutsche Bundesbankin vuosikertomus 2002, s. 135 ja sitä seuraavat, BaFinin vuosikertomus 2002, s. 53, Deutsche Bundesbankin tammikuun 2004 kuukausiraportti, s. 33, BaFinin vuosikertomus 2004, s. 117 f. (lupa laskea liikkeeseen ja hallinnoida sähköistä rahaa), BaFinin vuosikertomus 2005, s. 188 f. (mahdollisuus vapautukseen valvonnasta), Deutsche Bundesbankin joulukuun 2006 kuukausiraportti, s. 93 ja sitä seuraavat (yksittäisten maksumenettelyjen yksityiskohtainen esittely; monia yleiskatsauksia), BaFinin vuosikertomus 2012, s. 220 (joulukuussa 2011 voimaan tullut laki rahanpesun estämisen optimoinnista [GwOptG], jolla standardoidaan sähköisen rahan liiketoimintaa koskevat huolellisuus- ja organisaatiovaatimukset), Deutsche Bundesbankin joulukuun 2013 kuukausiraportti, s. 29 ja sitä seuraavat (yksityiskohtainen esitys vähittäismaksutapahtumista euroalueella; useita yleiskatsauksia).
Huomio: Taloudellinen tietosanakirja on tekijänoikeussuojattu, ja sitä saa käyttää vain yksityisiin tarkoituksiin ilman nimenomaista lupaa!
Yliopiston professori Dr. Gerhard Merk, Dipl.rer.pol., Dipl.rer.oec.
Professori Dr. Eckehard Krah, Dipl.rer.pol.
Sähköpostiosoite: info@jung-stilling-gesellschaft.de
https://de.wikipedia.org/wiki/Gerhard_Ernst_Merk
https://www.jung-stilling-gesellschaft.de/merk/
https://www.gerhardmerk.de/