Keskuspankin toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää korko keinotekoisen alhaalla. Tarkoituksena on edistää investointeja. Nämä määräytyvät kuitenkin ensisijaisesti tuotto-odotusten perusteella. Jos vastaavia odotuksia ei ole, edes nollakorko ei periaatteessa houkuttele uusia investointeja. Joskus vaikuttaa siltä, että keskuspankkiirit unohtavat tämän kiistattoman tosiasian. Keskuspankin lisäkoronalennuksella ei todennäköisesti ole suurta vaikutusta, jos korkotaso on jo nyt alhainen; toisin sanoen keskuspankin korkopolitiikka on rajallista. — Matalat korot kuitenkin kiistatta nostavat työttömyysastetta. Jos reaalipalkat eivät laske samassa määrin kuin pääomakustannukset – ja tämä on sääntö, kun otetaan huomioon työmarkkinoiden jäykkyys – monet yritykset korvaavat työvoiman nyt halvemmalla pääomalla. Työpaikat menetetään pääasiassa matalapalkka-alalla. – Tällöin “halpa raha” kanavoituu käyttötarkoituksiin, jotka tuottavat verrattain alhaisen tuoton (kiinteistöt, “sementtikulta”), eikä pitkän aikavälin (pitkäaikaisiin) kasvua edistäviin investointeihin tuotannon ja tuotteen innovaatioiden edistämiseksi; niukat tekijät eivät näin ollen enää pääse parhaaseen isäntäänsä (resurssien suotuisimpaan kohdentamiseen) korkojen kohdentamisfunktion kautta. Kun EKP piti subprime-kriisiä seuranneen rahoituskriisin aikana korkotason hyvin alhaisena, monet saksalaiset kotitaloudet velkaantuivat ja sijoittivat rahat spekulatiivisesti kiinteistöihin, jopa ulkomailla, jotka olivat siihen asti olleet halvempia – esimerkiksi Irlannissa ja Liettuassa – mikä sai kiinteistöjen hinnat nousemaan siellä pilviin. Pääomaa virtaa siten vähemmän tuottaviin ja/tai riskialttiisiin käyttötarkoituksiin. – Lisäksi matalat korot edistävät ylellisyyskulutusta. Yksityiset kotitaloudet ottavat halvalla lainaa esimerkiksi maailmanympärimatkaa varten. Ja koska säästäminen ei useinkaan kannata lainkaan – inflaatio on korkeampi kuin säästöjen korko – yksityiset kotitaloudet kuluttavat joka tapauksessa enemmän, millä on kauaskantoisia seurauksia sairaus- ja vanhuusvarojen kustannuksella. – Pääomien vapaan liikkuvuuden myötä carry-kaupat käyttävät halpaa rahaa kotimaassa – esimerkiksi: Japani noin vuonna 2000, Länsi-Eurooppa noin vuonna 2009 – ja sijoittaa ne ulkomaille korkeammalla korolla (korkeammalla korolla) – tuolloin: pääasiassa Yhdysvaltojen valtion joukkovelkakirjoihin. Lisäksi kansainvälisesti toimivat yritykset kanavoivat matalalla korolla kerätyt varat ulkomailla sijaitseville sidosyrityksille. Tämän seurauksena – maan valuuttakurssi laskee alhaisen korkopolitiikan myötä; tuonti – Japanissa noin vuonna 2000: öljy, elintarvikkeet – kallistuu, ja siten myös elinkustannukset nousevat. Tämä vaikuttaa kuitenkin pääasiassa pienituloisempiin [CH: Bezüger]: tulojen uudelleenjako tapahtuu. – Taloushistoria voi vakuuttavasti todistaa, että alhaiset korot kannustavat hallituksia ottamaan lisää velkaa ja jakamaan lainattua rahaa äänestäjille – erityisesti tulevien vaalien yhteydessä. Tällaiset vaalilahjat harvoin lisäävät talouden tuottavuutta. – Osakeyhtiöt ottivat säännöllisesti halpoja lainoja matalien korkojen aikana ostaakseen rahoilla omia osakkeitaan takaisin; tällä tavoin osakkeiden hintoja nostetaan keinotekoisesti. – Lisäksi rahapolitiikan alhaisina pitämät korot merkitsevät myös tappioita yksityisten kotitalouksien pankkitalletuksista. He saavat nyt hyvin vähän korkoa talletuksistaan. Tarkkojen laskelmien mukaan Saksan kansalaiset menettivät noin 58 miljardia euroa vuodessa pankkitalletusten matalien korkojen vuoksi, jotka johtuivat keskuspankin matalien korkojen politiikasta subprime-kriisin laukaiseman finanssikriisin hoidossa. Tämä tarkoittaa sitä, että säästäjien ja vanhuuseläkkeiden maksajien ryhmä joutui kantamaan (pakostakin) pääosan rahoituskriisistä, jota ei useinkaan mainita lainkaan. – Lisäksi on otettava huomioon hyväntekeväisyysyhdistykset ja säätiöt, joiden pääoma tuottaa nyt vähemmän. Niiden on nyt vähennettävä palvelujaan, kuten apurahojen myöntämistä, koko yhteiskunnan kustannuksella. – Vakuutusyhtiöt ja erityisesti henkivakuutusyhtiöt joutuvat kuitenkin myös helposti vaikeaan asemaan alhaisen korkopolitiikan vuoksi. Tämä johtuu siitä, että vakuutusyhtiöt antavat perinteisesti asiakkailleen sopimuksissaan elinikäisen korkotakuun. Nyt vakuutusyhtiöt voivat kuitenkin sijoittaa nykyiset vakuutusmaksut vain korkoon, joka on paljon alle takuukoron. Tämän vuoksi Saksan liittovaltion rahoitusvalvontaviranomainen BaFin edellyttää, että saksalaisilla vakuutusyhtiöillä on erityisvarantoja, jotta ne pystyvät täyttämään asiakkailleen taatut etuudet; voimassa olevan lain mukaan vakuutusyhtiöiden on käytännössä mahdotonta vähentää taattuja korkositoumuksia. Tämä asettaa saksalaiset vakuutusyhtiöt epäedulliseen kilpailuasemaan erittäin kilpailluilla kansainvälisillä vakuutuspalvelumarkkinoilla. – Lisäksi matalien korkojen politiikka nostaa hyödykkeiden hintoja. Tämä johtuu siitä, että vakuutusyhtiöt ja eläkerahastot sijoittavat osan varoistaan hyödykefutuurimarkkinoille epätoivoisessa tuottohakuisuudessaan. – Loppujen lopuksi matalan korkotason politiikka on taloudellisesti merkityksetöntä, ja sillä voi olla tuhoisa vaikutus sosiaalipolitiikkaan. Lisäksi sen pitkän aikavälin vaikutukset ovat tuskin ennakoitavissa. Jos korot menettävät tehtävänsä pääoman hintana, tämä johtaa rahoitusmarkkinoilla suuntautumattomuuteen (yleinen sekaannus rahoituspäätöksistä ja yleensäkin siitä, miten toimia taloudellisesti), ja on hyvin todennäköistä, että seurauksena on voimakkaita vääristymiä koko taloudessa. – Ks. liioittelu, keskuspankkitoiminta, ostot, keskuspankkitoiminta, jakelun jäädyttäminen, pitkäaikaistakausten vaikutustutkimus, asuntosäästösopimus, ylisäästäminen, kupla, spekulatiivinen, kuplanmuodostajat, carry trades, kassavirtavaikutus, dieettituotto, pakkolunastus, kylmyys, finanssistuminen, finanssisijoitukset, pirstaloituminen, raha, halpaa, rahan ylitarjonta, kiinteistökupla, kriisi, keskuspankkien aikaansaama kriisi, likviditeettilukko, valehtele ja petä -teesi, negatiivinen korko, nollakorko, Phillipsin teoreema, määrällinen keventäminen, tuottojen jahtaaminen, tukahduttaminen, rahoitus, velkahuume, subprime-kriisi, piilopolitiikka, holvibuumi, uudelleenjako, keskuspankkien aiheuttama, perustuslain ensimmäinen artikla, velkaelvytys, inflaatiopolku, korkoero, korko, luonnollinen korko, korko, pidetään matalana, koron allokaatiofunktio, koron elvytys, koronleikkaus, koronleikkauspolitiikka, korkoreservi, zombie-pankki. – Vrt. rahoitusvakausraportti 2010, s. 102 f. (Matalan korkopolitiikan vaikutukset henkivakuutusyhtiöiden riskinkantokykyyn), rahoitusvakausraportti 2012, s. 42 ff. (Matalan korkopolitiikan kannustaminen suurempien riskien ottamiseen; matalan korkopolitiikan vaikutukset kohdistuvat erityisesti vakuutusyhtiöihin), EKP:n kuukausikatsaus elokuulta 2013, s. 50 ff. (Matalan korkopolitiikan vaikutukset henkivakuutusyhtiöiden riskinkantokykyyn). (osakemarkkinoiden kehitys matalan korkotason politiikassa; useita yleiskatsauksia), Rahoitusvakausraportti 2013, s. 54 (rakennusyhtiöiden ongelmat matalien korkojen vallitessa), s. 118 ja sitä seuraavat (vakuutusyhtiöiden ongelmat), BaFinin vuosikertomus 2013, s. 133 (viiden vuoden ennustelaskelma vakuutusyhtiöiden ja eläkerahastojen ennaltaehkäisevän valvonnan puitteissa matalan korkotason toimintaympäristössä).
Huomio: Taloudellinen tietosanakirja on tekijänoikeussuojattu, ja sitä saa käyttää vain yksityisiin tarkoituksiin ilman nimenomaista lupaa!
Yliopiston professori Dr. Gerhard Merk, Dipl.rer.pol., Dipl.rer.oec.
Professori Dr. Eckehard Krah, Dipl.rer.pol.
Sähköpostiosoite: info@jung-stilling-gesellschaft.de
https://de.wikipedia.org/wiki/Gerhard_Ernst_Merk
https://www.jung-stilling-gesellschaft.de/merk/
https://www.gerhardmerk.de/