Julkinen laina, kansallinen laina, valtion laina

Joukkovelkakirjalaina, jonka on laskenut liikkeeseen koko valtio – joissakin tilastoissa myös koko valtioon kuuluvat julkisyhteisöt. – Rahoitusmarkkinoiden epävarmoina aikoina valtion arvopapereiden kysyntä kasvaa, jolloin niiden hinta nousee ja tuotto laskee. Sijoittajat arvioivat valtion luottokelpoisuuden joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskijana ilmeisesti korkeammaksi kuin yritysten. Tämä johtuu siitä, että vain valtiolla on mahdollisuus kantaa pakollisia veroja. Näin se voi hankkia varoja säilyttääkseen taloudellisen toimintakykynsä ja voidakseen hoitaa velkansa. – On tosin useaan otteeseen, erityisesti Kreikan kriisin aikana, osoitettu, että kun valtio on ylivelkaantunut ja sitä uhkaa valtion konkurssi, luottamus näihin arvopapereihin vähenee yhtäkkiä ja sijoittajat tyhjentävät salkkunsa. On kuitenkin kyseenalaista, takaavatko tällaisissa tapauksissa valtion joukkovelkakirjalainat Euroopan vakausmekanismin kaltaiset instituutiot. Tämä luo vääriä kannustimia alijäämäisille maille ja niiden velkainstrumenttien ostajille. Loppujen lopuksi voidaan luottaa siihen, että muiden valtioiden veronmaksajat puuttuvat asiaan tarvittaessa. Tästä syystä taloudellisesti heikkoja eurojäseniä varten perustettiin vakautusrahasto vasta vuonna 2013 – pääasiassa Saksan painostuksesta. Tästä lähtien valtion joukkovelkakirjojen haltijoiden on oltava valmiita luopumaan osasta saataviaan, jotta vaikeuksissa oleva valtio voidaan pelastaa. Pelkästään tämä ilmoitus johti siihen, että vuodesta 2013 lähtien Kreikan, Irlannin, Portugalin, Espanjan ja Italian kaltaisten epävakaiden EMU-maiden erääntyvillä valtionlainoilla käytiin kauppaa korkealla alennuksella. Tämä puolestaan johti toisinaan rajuihin syytöksiin Saksaa vastaan, jota – näiden maiden valtionvelan päärahoittajana – syytettiin solidaarisuuden puutteesta. Kuten usein, syytettiin niitä valtioita, jotka antoivat osan kansalaistensa tuottamasta sosiaalituotteesta käytettäväksi muiden pelastamiseen sen sijaan, että ne olisivat lisänneet yli varojensa eläviin kohdistuvaa painetta. – Maaliskuun 2012 alussa Kreikan valtionlainojen haltijat “pakotettiin vapaaehtoisesti” luopumaan puolesta saatavistaan. – Se, että Euroopan rahoitusvakausvälineen on monien poliitikkojen ajatusten mukaan tarkoitus toimia arvottomien valtion joukkovelkakirjojen keräysvälineenä – voimassa olevan lainsäädännön ohi – antaa kuitenkin huolestuttavia signaaleja euroalueen tulevaisuudesta. – Kreikan valtion joukkovelkakirjalainoista saadut kokemukset, joiden markkina-arvo laski joissakin tapauksissa jopa puoleen vuonna 2011, ovat johtaneet siihen, että monet pankit ovat myös tukeneet valtion joukkovelkakirjalainoja omilla varoillaan Basel III -säännöstön oman pääoman vaatimusten lisäksi. Omaisuuserien laatua koskevassa katsauksessa valtion joukkovelkakirjojen arvostusta pidetään yhtenä suurimmista ongelmista. Nyt kuitenkin pidetään kiistattomana, että näille arvopapereille olisi aina annettava perusteltu riskipaino. “Turvallisia valtion joukkolainoja” ei enää ole. – Ks. agentuurilainat, bail-out, tasetemppu, suvereeni, syyttelypeli, Euroopan rahaliitto, perusvirhe, EKP:n lankeemus, finanssipoliittinen agentti, rahan moninkertaistaminen, rahaliiton sisäinen, luominen, moraalikato, poliittinen laiminlyönti, velkakestävyys, seitsemän prosentin raja-arvo, valtion arvopaperit, etelärintama, siirtoyhteisöliitto, omaisuuserävero, sopimustekninen uskollisuus, ennakkoilmiö, tuottoarvokäyrä, pakko-omistus. – Vrt. kansainvälisistä tuottoeroista ja niiden seurauksista EKP:n Kuukausikatsaus, huhtikuu 2005, s. 10 ff, EKP:n kuukausiraportti syyskuulta 2005, s. 35 ja sitä seuraavat (tässä myös yksittäisten valtion joukkolainojen tuottoerojen yhdistäminen luottoluokitukseen), Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti lokakuulta 2006, s. 29 ja sitä seuraavat (yksityiskohtainen esitys, jossa on useita yleiskatsauksia), EKP:n kuukausiraportti marraskuulta 2008, s. 34 ja sitä seuraavat (tuottoerot myös yksittäisten euroalueen jäsenten joukkolainojen välillä; yleiskatsauksia), EKP:n kuukausiraportti joulukuulta 2008, s. 39 ja sitä seuraavat. 39 ff. (valtion joukkolainojen tuottojen voimakas vaihtelu finanssikriisin seurauksena; yleiskatsauksia), EKP:n kuukausiraportti syyskuulta 2009, s. 38 ff. (valtion joukkolainojen tuottojen erot euroalueella finanssikriisin aikana, yleiskatsauksia; viitteitä), BaFinin vuosikertomus 2009, s. 23 (kymmenen vuoden valtion joukkolainojen tuottojen vertailu Saksassa ja USA:ssa vuodesta 2005 lähtien), rahoitusvakausraportti 2010, s. 38 ff. 34 ja sitä seuraavat (valtion joukkolainojen takaiskuvaara), Deutsche Bundesbankin kuukausikertomus kesäkuulta 2011, s. 29 ja sitä seuraavat (valtion joukkolainojen tuottoerot euroalueella; yleiskatsaukset; selittäviä lähestymistapoja), Deutsche Bundesbankin kuukausikertomus marraskuulta 2011, s. 43 (sikojen valtion joukkolainojen preemiot vuodesta 2009 lähtien), EKP:n vuosikertomus 2011, s. 43 ja sitä seuraavat (valtion joukkolainojen epävarmuustekijöiden välittyminen muille talouden sektoreille; yleiskatsaukset), EKP:n kuukausikertomus maaliskuulta 2012, s. 43 ja sitä seuraavat (valtion joukkolainojen epävarmuustekijöiden välittyminen muille talouden sektoreille; yleiskatsaukset). 51 ff. (Valtion joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskut ja omistukset vuodesta 2006 lähtien euroalueella eri näkökulmien mukaan eriteltyinä; lukuisia kuvia; suuntaus pitkäaikaisten joukkovelkakirjojen korvaamiseen lyhytaikaisilla arvopapereilla), Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti marraskuulta 2013, s. 33 f. (Kotimaisten pankkien hallussa olevat valtion joukkovelkakirjalainat euroalueella; yleiskatsaus).

Huomio: Taloudellinen tietosanakirja on tekijänoikeussuojattu, ja sitä saa käyttää vain yksityisiin tarkoituksiin ilman nimenomaista lupaa!
Yliopiston professori Dr. Gerhard Merk, Dipl.rer.pol., Dipl.rer.oec.
Professori Dr. Eckehard Krah, Dipl.rer.pol.
Sähköpostiosoite: info@jung-stilling-gesellschaft.de
https://de.wikipedia.org/wiki/Gerhard_Ernst_Merk
https://www.jung-stilling-gesellschaft.de/merk/
https://www.gerhardmerk.de/