Rahoitustuote, joka otettiin käyttöön vuonna 1994 joukkovelkakirjojen tai lainojen maksukyvyttömyysriskien markkinoimiseksi (kahdenvälinen pörssin ulkopuolinen sopimus, jossa myyjä sitoutuu suorittamaan ostajalle maksun tietyn luottotapahtuman sattuessa kiinteää maksua tai sarjaa kiinteitä maksuja vastaan).- Perusteena – kohde-etuutena oleva omaisuuserä – on kaupankäynnin kohteena oleva velka. CDS on siis kohde-etuudesta johdettu tuote: johdannainen ja käytännössä vakuutusmaksu maksukyvyttömyysriskistä, luottoriskin siirto. Tämä tarkoittaa tarkemmin sanottuna: vain riskillä käydään kauppaa, mutta ei myöskään – kuten jopa oppikirjoista voi lukea! – luotto kokonaisuudessaan. – Kun CDS-sopimus tehdään, suojan myyjä (kiinteän koron maksaja) sitoutuu suorittamaan korvauksen suojan ostajalle (vaihtuvan koron maksajalle), jos tapahtuu tarkasti määritelty luottotapahtuma – yleensä viittaamalla kansainvälisen swap- ja johdannaisjärjestön ISDA:n (International Swaps and Derivates Association) yleissopimuksiin. Vastineeksi hän saa palkkion suojan ostajalta. Palkkion määrä riippuu pääasiassa – siirtäjän eli viitevelallisen luottokelpoisuudesta, – sopimuskaudesta, – luottotapahtuman täsmällisestä määritelmästä, kuten maksukyvyttömyys, osittainen maksukyvyttömyys, täysi maksukyvyttömyys jne: maksukyvyttömyys, osittainen maksukyvyttömyys, täydellinen maksukyvyttömyys ja – riskinottajan luottokelpoisuus. – CDS:ien preemiosta on tällä välin tullut laajalti havaittu yritysten, pankkien ja valtion joukkovelkakirjojen tapauksessa jopa kokonaisten valtioiden luottokelpoisuuden indikaattori. CDS:illä käydään edelleen kauppaa pörssin ulkopuolella, mikä mahdollistaa hyvin erityiset, ei-standardoidut pyynnöt molemmilta vastapuolilta. CDS-markkinat ennakoivat usein luottoluokituksen alentamisia. – CDS:ien volyymi kasvoi jyrkästi vuoden 2002 1 000 miljardista dollarista 17 000 miljardiin dollariin vuoden 2005 lopussa ja nousi syksyyn 2008 mennessä 62 000 miljardiin dollariin, mikä vastaa suunnilleen koko maailman bruttokansantuotetta. Näillä luottoriskin siirtomarkkinoilla on pankkien lisäksi myös hedge-rahastoja ja eläkerahastoja. – Subprime-kriisin jälkeen keskuspankit ja valvontaviranomaiset ovat pyrkineet lisäämään CDS-markkinoiden avoimuutta. Raportointivaatimukset olivat vähäiset ja kaupankäynti sääntelemätöntä. Vastapuolet, erityisesti heikosti säännellyt vakuutusyhtiöt Yhdysvalloissa, joutuivat vaikeuksiin subprime-kriisiä seuranneen finanssikriisin aikana. Pankit kärsivät tämän seurauksena huomattavia tappioita kaupankäyntivaraston luottoeristä, ja tämä tapahtui samaan aikaan, kun laitoksia rasitti suurelta osin epälikvidien omaisuuserien vetäminen pois erillisyhtiöistä. Ainoastaan Eurex Credit Clear, joka perustettiin EU:n komission vaatimuksesta, toi markkinoille hieman lisää vakautta. – Ks. vakuudellinen velkasitoumus, synteettinen, luottoriskinvaihtosopimusindeksit, Euronet, solmu, luottojohdannainen, vakuuksien yhdistäminen, salkkuvakuutus, luokitus, keinottelu, tuhoisa, kaupan siirto. – Vrt. BaFinin vuosikertomus 2003, s. 22, Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti joulukuulta 2004, s. 43 ja sitä seuraavat sivut (siellä esitetään myös monia markkinoita koskevia yksityiskohtia ja yleiskatsauksia), Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti lokakuulta 2005, s. 87 (luottoriskinvaihtosopimukset ilmaisevat markkinoiden mielipidettä pankin luottokelpoisuudesta; s. 43). 88: saksalaispankkien preemiot 2003-2005 vertailussa), Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti maaliskuulta 2006, s. 37 ja sitä seuraavat (tietoja myös sääntely-ympäristöstä), vrt. BaFinin vuosikertomus 2007, s. 31 ja sitä seuraavat (luottoriskinvaihtosopimusten jyrkkä käänne subprime-kriisin jälkeen; yleiskatsaus), BaFinin vuosikertomus 2008, s. 31 ja sitä seuraavat (luottoriskinvaihtosopimusten äkillinen käänne subprime-kriisin jälkeen; yleiskatsaus). 46 (kaupankäynnin jälkeistä avoimuutta koskevat vaatimukset), BaFin vuosikertomus 2009, s. 164 ja sitä seuraavat (Lehmanin sertifikaatteja koskevat valitukset), Deutsche Bundesbank vuosikertomus 2010, s. 91 (palkkiot 2007-2011), BaFin vuosikertomus 2010, s. 29 (suurten saksalaispankkien luottoriskinvaihtosopimukset 2009 ja 2010 Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti, marraskuu 2011, s. 45 (luottoriskinvaihtosopimusten preemiot vuodesta 2007 alkaen), BaFinin vuosikertomus 2012, s. 34 (preemiot vuodesta 2009 alkaen) sekä BaFinin vuosikertomuksen luku “Taloudellinen ympäristö”.
Huomio: Taloudellinen tietosanakirja on tekijänoikeussuojattu, ja sitä saa käyttää vain yksityisiin tarkoituksiin ilman nimenomaista lupaa!
Yliopiston professori Dr. Gerhard Merk, Dipl.rer.pol., Dipl.rer.oec.
Professori Dr. Eckehard Krah, Dipl.rer.pol.
Sähköpostiosoite: info@jung-stilling-gesellschaft.de
https://de.wikipedia.org/wiki/Gerhard_Ernst_Merk
https://www.jung-stilling-gesellschaft.de/merk/
https://www.gerhardmerk.de/