Kreikka, euroalueen jäsen, jonka väkiluku on lähes yksitoista miljoonaa, joutui 23. huhtikuuta 2010 pyytämään rahoitusapua euroalueen naapureiltaan ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta. Maa oli käytännössä valtion konkurssin partaalla. Vuosien ajan kulutus ylitti reilusti tuotannon. Siksi ulkomailla otettujen lainojen kautta kertynyt valtionvelka nousi huimiin (huikeisiin) korkeuksiin. Rahoitusmarkkinoilla Kreikka ei käytännössä pystynyt sijoittamaan uusia joukkovelkakirjalainoja sen jälkeen, kun kävi ilmi, että julkisen talouden menojen ja tulojen välisen vajeen arvioitiin vuonna 2010 olevan vähintään 15 prosenttia (vakaus- ja kasvusopimuksessa sovittu enimmäismäärä on 3 prosenttia). – Kreikan tukipaketti – herätti keskustelua siitä, eikö tällainen turvaverkko lähetä vääriä signaaleja muille euroalueen heikommille jäsenille. Jos valtio tietää, että sitä tuetaan hätätilanteessa, hallitus pidättäytyy epätoivottujen toimenpiteiden toteuttamisesta (kuten sellaisten valtion menojen leikkaamisesta, joita ei voida rahoittaa omasta taloudellisesta voimasta, verojen korottamisesta, työajan pidentämisestä ja eläkeiän nostamisesta). – Rahoitusmarkkinoiden tasapuolisten toimintaedellytysten periaatetta rikottiin vakavasti pelastuspaketilla. Monet (erityisesti ranskalaiset) laitokset ostivat Kreikan valtionlainoja epäröimättä, koska niiden tuotto oli houkutteleva. Muut pankit välttivät näitä joukkovelkakirjalainoja, koska ne arvioivat selvästi suuren tappioriskin. Riskinottokykyisten kilpailijoiden pelastaminen aiheutti selvästi haittaa varovaisille laitoksille, jotka katsoivat oikeutetusti olevansa häviäjiä. – Heräsi myös kysymys siitä, missä määrin ja kuinka kauan muiden jäsenvaltioiden kansalaiset olisivat valmiita maksamaan muiden EMU-maiden alijäämät; toisin sanoen, että poliittiset voimat, jotka olivat asettaneet tavoitteekseen rahaliiton purkamisen, saisivat yliotteen. – Lopuksi todettiin huolestuneena, että Kansainvälinen valuuttarahasto tuki maata, joka ei ollut vaikeuksissa ulkomaanvaluutan (xenovaluutta) velkojen vuoksi vaan sen oman valuutan eli euron ylivelkaantumisen vuoksi. – Osoittautui virhearvioinniksi, että Kreikan kaltainen pieni jäsen ei voisi vaarantaa suurta kokonaisuutta eli EMUa. – On syytä mainita, että euron myötä Kreikan kansalaiset saivat ensimmäistä kertaa lähihistoriassaan vakaan valuutan, mutta nyt syyttävät laajalti muita (mutta ennen kaikkea Saksaa) valtion konkurssin syistä. Lisäksi Kreikan liittyminen euroalueeseen laski maan korkotason ennen näkemättömän alhaiselle tasolle. Tämä edisti lainanottoa, mutta kuten kävi ilmi, tuskin investointeja, joilla parannettaisiin ja laajennettaisiin pääomakantaa ja vahvistettaisiin siten kilpailukykyä. Pikemminkin suuri osa lainoista meni ylellisyyskulutukseen (erityisesti kalliiden autojen ja jahteiden ostoon) ja kannattamattomiin rakennuksiin. (Yleis)lakoilla, marsseilla ja joukkokokouksilla vastustettiin valtion menojen leikkauksia ja talouden sopeuttamista Euroopan keskitasolle. – Kreikan eroamista euroalueesta, jota monet vaativat, pidettiin erittäin vaarallisena, jo pelkästään siksi, että Irlanti, Portugali, Espanja ja ehkä Italia voisivat seurata perässä. Saksalaisilla pankeilla oli vuonna 2010 erittäin suuria saamisia Italialta ja ClubMediltä. Niistä tulisi yhdessä yössä ulkomaanvaluuttasaamisia kyseenalaisessa kotimaisessa valuutassa, mikä voisi johtaa saksalaisten pankkien romahdukseen. Lisäksi muu euro vahvistuisi voimakkaasti. Tällaisten ketjureaktioiden välttämiseksi päätettiin antaa Kreikalle laajaa ja jatkuvasti uutta rahoitustukea. – Maaliskuun 2012 alussa Kreikan valtionlainojen haltijat “pakotettiin vapaaehtoisesti” luopumaan puolesta saatavistaan. Mutta ainakin EKP:llä oli vuoden 2014 alussa salkussaan Kreikan valtion joukkovelkakirjalainoja, joista yli kaksikymmentä prosenttia oli kreikkalaisia, kiisteltyjen rahapoliittisten suorien transaktioidensa yhteydessä. – Ks. linjausautomaatio, sijoittajien lakko, pelastuspaketti, taseen sopeuttaminen, syyttelypeli, pakkolunastus, kylmä, kiristyspotentiaali, euro-obligaatiot, Euroopan velkavirasto, Euroopan rahaliitto, perusvirhe, Euroopan vakausmekanismi, Euroopan valuuttarahasto, ehdollinen velka, EMU:n räjähdysalttius, EKP:n tase, rahoitusvakaus, Friedmanin teesi, kullan tukeminen, kullan uhraus, Grexit, vertaispaine, julkisen talouden vakauttaminen, Irlannin kriisi, Neuro, politiikkapuristin, politiikan laiminlyönti, pelastuspaketti, takaiskuvaikutus, velan kestävyys, solidaarisuus, rahoitus, erityinen nosto-oikeus, estetty tili, valtion velkapaine, vakaus- ja kasvusopimus, perusvirhe, hallintokehys, rakenneuudistukset, siirtoyhteistyö, ylikysyntä, makrotaloudellinen, varallisuusvero, velan ja tuottavuuden välinen yhteys, sopimuksen noudattaminen, kasvun ja velan välinen yhteys, historiallinen, pakkolunastus. – Vrt. EKP:n toukokuun 2010 kuukausiraportti, s. 50 f. (Kreikan käynnistämät toimenpiteet Maastrichtin kriteerien täyttämiseksi), Deutsche Bundesbankin toukokuun 2010 kuukausiraportti, s. 12 f. (kriittisiä kommentteja Kreikan pelastuspaketin yhteydessä annetuista takauksista), EKP:n kesäkuun 2010 kuukausiraportti, s. 38 ff. (rahoitusjärjestelmän lähes romahtaminen toukokuun alussa Kreikan ongelmien vuoksi), Deutsche Bundesbankin heinäkuun 2010 kuukausiraportti, s. 23. (EKP:n kuukausiraportti, s. 38 ff.). ff. (perustekijöistä), s. 49 (Kreikan kriisin vaikutukset euron valuuttakurssiin), Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti elokuulta 2010, s. 43 (kymmenvuotisten valtion joukkovelkakirjalainojen tuottoerot 2009 ja 2010), EKP:n vuosikertomus 2010, s. 21 (EKP:n toimenpiteiden perustelut), BaFinin vuosikertomus 2010, s. 15 ja sitä seuraavat sivut (siellä myös katsauksia Kreikan valtion joukkovelkakirjalainojen maturiteettiin ja tuottoon), Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti kesäkuulta 2011, s. 15 ja sitä seuraavat sivut. 29 ja sitä seuraavat (valtionlainojen tuottoerot euroalueella; yleiskatsaukset; selittävät lähestymistavat), Financial Stability Report 2011, s. 18 ja sitä seuraavat (tukitoimenpiteet yksityiskohtaisesti), Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti marraskuulta 2011, s. 43 (sikojen valtionlainojen preemiot vuodesta 2009), BaFinin vuosikertomus 2011, s. 86 ja sitä seuraavat, s. 117 f. (Kreikan valtion joukkovelkakirjalainojen arvonalennuksia koskevat kysymykset), BaFinin vuosikertomus 2012, s. 19 (luettelo tukitoimenpiteistä).
Huomio: Taloudellinen tietosanakirja on tekijänoikeussuojattu, ja sitä saa käyttää vain yksityisiin tarkoituksiin ilman nimenomaista lupaa!
Yliopiston professori Dr. Gerhard Merk, Dipl.rer.pol., Dipl.rer.oec.
Professori Dr. Eckehard Krah, Dipl.rer.pol.
Sähköpostiosoite: info@jung-stilling-gesellschaft.de
https://de.wikipedia.org/wiki/Gerhard_Ernst_Merk
https://www.jung-stilling-gesellschaft.de/merk/
https://www.gerhardmerk.de/