Suurilla pankeilla on yleensä – alhaisemmat yksikkökustannukset, koska kiinteät kustannukset (kapasiteettikustannukset) jakautuvat suuremmalle tuotantomäärälle, – parempi tarjontakapasiteetin käyttöaste, – parempi riskienhallinta (varovaisempi riskienhallinta), koska erikoistunut henkilökunta pystyy arvioimaan erityisesti yksittäisiä luottoriskejä, ja – ne pystyvät jälleenrahoittamaan itseään edullisemmin. Tämän vuoksi suuret pankit pystyvät myöntämään halvempia lainoja kuin pienemmät laitokset. – Tietyn koon ylittyessä nämä edut kuitenkin vähenevät yhä enemmän; liiketoiminnan hallinnointi muuttuu hankalaksi ja sekavaksi; kaavamaiset menettelyt määrittävät yhä enemmän liiketoiminnan harjoittamista, kontakti asiakkaaseen paikan päällä katoaa ja alttius kaatua kasvaa. – Ks. vakuutusmatemaatikko, pankin koko, optimaalinen, vakuutusstrategia, supistaminen, Gibratin sääntö, gigapankki, kokoluottamus, G-Sifi, megamania, moniputiikkilähestymistapa, Penrosen teoreema, palautemekanismi, toissijaisuusperiaate, liian suuri pelastettavaksi -periaate. – Vrt. BaFinin vuosikertomus 2010, s. 123 f. (aiempia luottokelpoisuusetuja ei enää sovelleta laitosten välisillä suurilla vastuilla).
Huomio: Taloudellinen tietosanakirja on tekijänoikeussuojattu, ja sitä saa käyttää vain yksityisiin tarkoituksiin ilman nimenomaista lupaa!
Yliopiston professori Dr. Gerhard Merk, Dipl.rer.pol., Dipl.rer.oec.
Professori Dr. Eckehard Krah, Dipl.rer.pol.
Sähköpostiosoite: info@jung-stilling-gesellschaft.de
https://de.wikipedia.org/wiki/Gerhard_Ernst_Merk
https://www.jung-stilling-gesellschaft.de/merk/
https://www.gerhardmerk.de/