Nykyään yleisnimitys maailmanlaajuisesti toimiville riskirahastoille eli pääomahallintayhtiöille, joille ovat ominaisia lähinnä seuraavat piirteet: – ne pyrkivät nimenomaisesti erinomaiseen markkinamenestykseen. Tämän saavuttamiseksi ne etsivät kaikenlaisia yli- tai aliarvostettuja omaisuuseriä (aliarvostettu: kaupataan alle todellisen arvon, vaikka “todellisen” arvon määrittäminen on aina ongelmallista): rahasto pyrkii löytämään ja hyödyntämään kannattavasti markkinoiden riittämättömyyttä; – sijoittajat ovat kapea joukko institutionaalisia sijoittajia – eli pankkeja, yrityksiä ja muita rahastoja – tai varakkaita yksityishenkilöitä; – sijoittajien talletukset on yleensä sidottu pitkäksi aikaa – yleensä jopa kolmeksi vuodeksi – mikä antaa rahaston hallinnolle mahdollisuuden suunnata strategiansa pidemmälle aikavälille; – ne eivät (vielä) ole viranomaisten suoranaisen valvonnan alaisia, minkä vuoksi niiden kotipaikka on mieluummin offshore-paikkakunnilla (veroparatiiseissa); – ne reagoivat erittäin joustavasti; johto voi yleensä valita sijoitusmarkkinat, -välineet ja -strategiat melko vapaasti; – johtajien palkkiot ovat suurelta osin tulosperusteisia, jolloin johtajilla itsellään on yleensä suhteellisen suuri osuus osakkeista ja heidän voitto-oikeutensa on usein sidottu etukäteen aiheutuneiden tappioiden korvaamiseen; – odotetun tuoton lisäämiseksi käytetään usein myös luottorahoitusta (vipuvaikutus); joissakin tapauksissa neljä viidesosaa sitoumuksista rahoitetaan lainapääomalla, jolloin vipuvaikutus on erittäin suuri; – rahastojen hoitajat painostavat sijoitusalueensa yrityksiä ja pakottavat ne antamaan parhaan mahdollisen suorituskyvyn johdolle, joka on usein sijoitushetkellä epäpätevä ja siksi kyvytön; – ulkoistamalla kaikki hallinnolliset tehtävät pankille – jota kutsutaan siellä välitysliiketoiminnaksi – rahastoa voidaan hoitaa vain hyvin pienellä henkilöstömäärällä. – Hedge-rahastoja voidaankin pitää pankin ja sijoitusrahaston välimuotona. – Keskuspankit suhtautuvat hedge-rahastoihin epäluuloisesti, koska ne ovat yleensä hyvin herkkiä häiriöille, ja sen vuoksi likviditeetin puutteen ja maksukyvyttömyyden vaara on erityisen suuri; esimerkiksi vuonna 1998 maailmanlaajuisesti toimiva hedge-rahasto LTCM aiheutti maailman rahoitusjärjestelmän kriisin. George Sorosin Quantum-rahasto (Sorosin katsotaan tehneen hedge-rahastoista ylipäätään markkinakelpoisia) jopa pakotti Englannin punnan devalvoitumaan vuonna 1992 (Sorosin spekulaatio). – BIS on jo vuosia yrittänyt saattaa hedge-rahastot kansainvälisten valvontasääntöjen piiriin. Vuoden 2007 alussa noin kolmekymmentä prosenttia maailman pääomasta oli sijoitettuna noin 9 200 hedge-rahastoon. Mutta vain noin 13 prosenttia hedge-rahastoista hallinnoi tuolloin yli 500 miljoonan Yhdysvaltain dollarin varoja. Noin kolmekymmentä prosenttia varoista oli 25-100 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Hedge-rahastojen poistuma rahastojen maailmanlaajuinen osuus on kolmekymmentä prosenttia vuosina 2000-2006. – Subprime-kriisiä seuranneen finanssikriisin aikana noin neljännes kaikista hedge-rahastoista katosi; samaan aikaan hallinnoitavat varat romahtivat noin neljäkymmentä prosenttia. – Arvioiden mukaan sadan suurimman hedge-rahaston – eli vajaan prosentin kaikista rahastoista – osuus hedge-rahastojen hallinnoimien varojen kokonaismäärästä vuonna 2012 oli kaksi kolmasosaa. – Saksassa hedge-rahastoja kutsutaan oikeudellisesti “erityisvaroiksi, joihin liittyy lisäriskejä”, ja ne määritellään InvG:n 112 §:ssä “sijoitusomaisuudeksi, jossa noudatetaan riskien hajauttamisen periaatetta ja johon ei muutoin sovelleta rajoituksia sijoitusstrategiansa piiriin kuuluvien omaisuuserien valinnassa (…)”. – Ks. aktuaari, kannibalisointi, over-the-counter, pankkisääntelyn paradoksi, valvonta, epäsuora, välitys, klubikauppa, vaihtovelkakirjalainojen arbitraasi, vastapuoliriskien hallinnan politiikkaryhmä, laina- vs. paperiliiketoiminta, velkaantumisen vähentäminen, dominovaikutus, kaavat, rahoitusmatemaattiset, vipuvaikutus, hedge-rahastojen valvonta, hedge-rahastojen vaarat, heinäsirkat, Hudle Rate, Index Arbitrage, International Organisation of Securities Commissions, Capital Tapping, Credit Derivative, Legal Opinion, Leverage Theory, Long-Short Arbitrage, Non-performing Loans, Over-the-Counter Trading, Ranking Theory, Single Hedge Funds, Soros Speculation, Asset Value Investors, Value Management, Asset Portfolio, Zombie Bank, – Vrt. Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti maaliskuulta 1999, s. 31 ff. (Hedge-rahastojen rooli rahoitusmarkkinoilla: yksityiskohtainen esittely; yleiskatsaukset), Federal Supervisory Office for Securities Tradingin vuosikertomus 2001, s. 9 f., Deutsche Bundesbankin vuosikertomus 2003, s. 48, BaFinin vuosikertomus 2003, s. 211 ja sitä seuraavat kohdat (viimeaikainen oikeudellinen kehitys; valvontaan liittyvät seuraukset), BaFinin vuosikertomus 2004, s. 18 ja sitä seuraavat kohdat (perusperiaatteet; järjestelmäriskien aiheuttajat), s. 145 ja sitä seuraavat kohdat (riskienhallinta vakuutusyhtiöissä, jotka omistavat osuuksia hedge-rahastoista), s. 182 ja sitä seuraavat kohdat (valvontaan liittyvät kysymykset), BaFinin vuosikertomus 2005, s. 182 ja sitä seuraavat kohdat (valvontaviranomaisen hyväksyntää koskevat kysymykset). 152 (hedge-rahastojen aiheuttamat riskit), BaFin vuosikertomus 2006, s. 159 f. (valvontakäynnit; erityistarkastukset), s. 171 f. (paljastuneet markkinoiden väärinkäyttötapaukset), BaFin vuosikertomus 2009, s. 43 (pyrkimykset valvontarekisteröintiin), s. 221 (BaFinin valvontakäynnit), BaFin vuosikertomus 2009, s. 43, s. 221 f. (pyrkimykset sääntelyn tiukentamiseen), BaFin vuosikertomus 2009, s. 43, s. 221 f. (pyrkimykset sääntelyn tiukentamiseen), BaFin vuosikertomuksen 2009, s. 221 f. (pyrkimykset sääntelyn tiukentamiseen). BaFinin vuosikertomus 2010, s. 239 f. (hedge-rahastojen osuus Saksassa minimoitu; kansainvälistä sääntelyä haetaan; vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annettu direktiivi) sekä BaFinin vastaava vuosikertomus, luku “Arvopaperikaupan ja sijoitustoiminnan valvonta”, EKP:n tammikuun 2006 kuukausiraportti, s. 71 ff. (laaja, oppikirjamainen esitys; arvokkaita yleiskatsauksia), Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti heinäkuulta 2008, s. 25 f. (hedge-rahastojen kansainvälisesti havaittu kasvava merkitys; yleiskatsauksia; kirjallisuusviitteitä), Financial Stability Report 2012, s. 67 ff. (varjopankkisektori kokonaisuudessaan ja sen riskit), BaFinin vuosikertomus 2012, s. 206 (toimiluvan saaneiden rahastojen lukumäärä). – Deutsche Bundesbankin kuukausittaisessa tilastolisäyksessä “Capital Market Statistics” myös lukuja kotimaisten hedge-rahastojen (kotimaisten sijoitusrahastojen) lukumäärästä, liikkeessä olevista osakkeista ja varoista eri tekijöiden mukaan eriteltyinä.
Huomio: Taloudellinen tietosanakirja on tekijänoikeussuojattu, ja sitä saa käyttää vain yksityisiin tarkoituksiin ilman nimenomaista lupaa!
Yliopiston professori Dr. Gerhard Merk, Dipl.rer.pol., Dipl.rer.oec.
Professori Dr. Eckehard Krah, Dipl.rer.pol.
Sähköpostiosoite: info@jung-stilling-gesellschaft.de
https://de.wikipedia.org/wiki/Gerhard_Ernst_Merk
https://www.jung-stilling-gesellschaft.de/merk/
https://www.gerhardmerk.de/