Kesäkuussa 2010 perustettu ja aluksi vuoteen 2013 asti rajoitettu rahasto (erityistarkoitukseen perustuva yhtiö, joka on Luxemburgin lainsäädännön mukainen julkinen osakeyhtiö [Société Anonyme]), jota euroalueen jäsenet rahoittavat ja josta tuetaan yhteisen valuutan vaikeuksissa olevia jäseniä. Rahasto rahoittaa lainat laskemalla liikkeeseen joukkovelkakirjalainoja. Euroalueen jäsenvaltiot takaavat nämä arvopaperit. Kukin maa takaa oman osuutensa 120 prosentilla. Enintään 366 miljardin joukkovelkakirjalainat. euroa on siis taattava 440 miljardin euron arvosta. EUR on taattava. Sopimuksen mukaan Saksan osuus on 211 miljardia. EUR. Ylijäämän tavoitteena on varmistaa, että erillisyhtiö saa parhaan mahdollisen luokituksen ja että jälleenrahoituskustannukset ovat alhaiset. – Euroalueen valtiovarainministerien päätöksellä ERVV on heinäkuusta 2011 lähtien saanut myös ostaa “tietyissä poikkeustapauksissa” korkeasti velkaantuneiden jäsenvaltioiden valtion joukkovelkakirjalainoja eli käytännössä myöntää lainoja. – Lähes puolet ERVV:n ensimmäisistä joukkovelkakirjalainoista merkittiin alun perin aasialaisilta sijoittajilta – pääasiassa valtion sijoitusrahastoista, vakuutusyhtiöistä ja eläkerahastoista. Yleensä he pitävät arvopaperit eräpäivään asti, kun taas eurooppalaiset ja erityisesti anglosaksiset merkitsijät ostavat ja myyvät arvopaperit suhteellisen lyhyin väliajoin. Uutiset Euroopan pelastuspaketista saivat kuitenkin aasialaiset ostajat pidättäytymään uusien lainaerien ostamisesta. – ERVV:n ensisijaisena tarkoituksena on antaa vaikeuksissa oleville maille aikaa vähentää velkaansa rauhassa ja kohtuullisin koroin. – Tämä onnistuu kuitenkin todennäköisesti vain, jos jokin suhteellisen pieni jäsenmaa joutuu maksuvaikeuksiin. Italian kaltaisen suuren maan maksukyvyttömyyttä ei voitu ottaa pelastussateenvarjon piiriin. – Vakautusmekanismia pidettiin laajalti hyvin kyseenalaisena, koska se luo vääriä kannustimia (moraalikato) ja tuskin voi auttaa saamaan valtiontalouden kuntoon. Miten maa, joka ei kykene pitämään omaa velkaansa kurissa, voisi yhtäkkiä muuttaa käyttäytymistään, kun se käyttää muiden maiden rahaa? – Lisäksi syntyy toinen moraalikato-ongelma. Jos on olemassa kriisimekanismi, joka auttaa valtiota hätätilanteessa, se luo vääriä kannustimia yksityisille velkojille, erityisesti tällaisten maiden valtionlainojen ostajille. Niiden osallistuminen kriisinratkaisuun voisi estää niitä ostamasta kannattavia – koska hinta on alhainen – arvopapereita. Näin konkurssissa oleva valtio ei saisi enää varoja ja joutuisi saattamaan menonsa tasapainoon tulojensa kanssa. – Perustuslaillisessa mielessä kritisoitiin sitä, että avunantajamaiden parlamenttien perusoikeutta, nimittäin oikeutta päättää tarkasti tuloista ja menoista, heikennettiin. Euroopan rahoitusvakausvälineelle annettavat yhä suuremmat takuut tekevät viime kädessä mahdottomaksi sen, että parlamentti voisi jatkuvasti valvoa valtiontaloutta. Saksassa liittovaltion perustuslakituomioistuinta kehotettiin näin ollen tekemään liittovaltion hallituksen ERVV:hen suorittamat maksut ja lupaukset kaikenlaisista maksuista (takaukset) riippuvaisiksi parlamentin hyväksynnästä. – Kaikki tämä puolestaan johtaa turhautumiseen niiden maiden väestön keskuudessa, joiden on lopulta sinniteltävä muiden puolesta ERVV:n kautta (“Eurooppa – ei näin!”). Tämä johtuu siitä, että ERVV:n toimintaa pidetään – eikä syyttä – SEUT-sopimuksen 125 artiklan pelastamiskieltolausekkeen kiertämisenä, ja ERVV:tä pidetään elimenä – jotkut puhuvat jopa huonosta pankista – joka muuttaa yksittäisten jäsenten velat kaikkien veloiksi. Jotkut pitävät ERVV:tä myös oljenkortena, jonka tarkoituksena on vihdoin saada kauan kaivattu poliittinen pääsy EKP:n painokoneeseen. – Keskustelut vivutuksen käyttöönotosta – joka on virallisesti naamioitu “välineiden tehokkuuden lisäämiseksi” – ovat herättäneet laajaa epäluottamusta. Koska loppujen lopuksi tämä tarkoittaa joka tapauksessa sitä, että ERVV saa epäilyttävillä rahoitustempuilla tai epämääräisillä lupauksilla käyttää jokaisen kerran otetun euron useita kertoja. – Edes Euroopan rahoitusvakausvälineen aiottu lisärahoitus eikä varsinkaan sen valtuudet laskea liikkeeseen arvopapereita tai lainata niitä EKP:ltä eivät millään tavoin ratkaise alijäämävaltioiden rakenteellisia ongelmia: parhaimmillaankin sillä ostetaan aikaa. Valtionvelkakriisin syihin on kuitenkin puututtava, nimittäin on toteutettava kauan myöhässä olleet rakenneuudistukset ja saatava valtiontalous terveelle ja kestävälle pohjalle. Kriitikot ovatkin kutsuneet EFVJ:tä “julkisoikeudelliseksi laitokseksi, jonka tarkoituksena on rikollinen konkurssin viivyttäminen”. – Ks. sijoittajalakko, pelastuspaketti, syyttelypeli, kiristyspotentiaali, euro-obligaatiot, Euroopan velkavirasto, Euroopan vakausmekanismi, Euroopan valuuttarahasto, ehdollinen velka, EKP:n tase, rahoitusvakaus, kultauhraus, Kreikan kriisi, vertaispaine, julkisen talouden vakauttaminen, Irlannin kriisi, japanisoituminen, viimeisen mahdollisen keinon tarjoaminen, neuro, poliittinen puristin, poliittinen maksukyvyttömyys, pelastuspaketti, riskinottaja, lopullinen, solidaarisuus, rahoitus, varjovaltio, erityinen nosto-oikeus, estetty tili, valtion velkapaine, vakaus- ja kasvusopimus, perusvirhe, finanssipoliittinen kehys, siirtoyhteistyö, troikka, velan ja tuottavuuden välinen yhteys, omaisuuserämaksu, sopimususkollisuus, luottamuskupla, kasvuvelkafakta, historiallinen, kasvuvoimien mobilisointi, keskuspankkirahoitus, pakkolunastus. – Vrt. Deutsche Bundesbankin kuukausikertomus, toukokuu 2010, s. 12 f. (kritiikki Euroopan vakautusmekanismin yhteydessä annettuja takauksia kohtaan), Deutsche Bundesbankin kuukausikertomus, marraskuu 2010, s. 11 f. (vastaavaa tukea on edeltävä ongelmamaiden uskottavia vakauttamistoimia), EKP:n kuukausikertomus, joulukuu 2010, s. 89 f. (Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi muun avun yhteydessä), Deutsche Bundesbankin kuukausikertomus, helmikuu 2011, s. 11 f. (Euroopan vakausmekanismi on osa muuta apua), Deutsche Bundesbankin kuukausikertomus, helmikuu 2011, s. 11 f. (Euroopan vakausmekanismi ei ole ainoa, joka ei ole ainoa, joka ei ole ainoa). 68 f. ja s. 72 f. (askeleet kohti eurooppalaista vakausmekanismia), Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti, elokuu 2011, s. 66 ff. (vakava huoli tukiohjelmien jatkumisesta), Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti, marraskuu 2011, s. 43 (sikojen valtionlainojen preemiot vuodesta 2009), (yksityiskohtainen selvitys valtionvelkakriisistä; useita yleiskatsauksia; viittauksia kirjallisuuteen).
Huomio: Taloudellinen tietosanakirja on tekijänoikeussuojattu, ja sitä saa käyttää vain yksityisiin tarkoituksiin ilman nimenomaista lupaa!
Yliopiston professori Dr. Gerhard Merk, Dipl.rer.pol., Dipl.rer.oec.
Professori Dr. Eckehard Krah, Dipl.rer.pol.
Sähköpostiosoite: info@jung-stilling-gesellschaft.de
https://de.wikipedia.org/wiki/Gerhard_Ernst_Merk
https://www.jung-stilling-gesellschaft.de/merk/
https://www.gerhardmerk.de/