Ellei toisin ole määritelty, tällä tarkoitetaan liikkeeseenlaskuja, jotka euroalueen eri valtioiden eli Euroopan velkaviraston olisi tuotava markkinoille yhdessä. – Tähän asti erityisesti Saksa on vastustanut tällaisia suunnitelmia. Tämä johtuu siitä, että euroalueen eteläisten jäsenten (Italia, Espanja, Portugali, Kreikka) ja Irlannin luottokelpoisuus on tällä hetkellä (vuoden 2013 lopussa) heikko; näiden maiden valtion joukkovelkakirjoilla käydään kauppaa korkealla korkopreemiolla. – Syitä näiden jäsenvaltioiden kilpailukyvyn heikkenemiseen ovat – viivästyneet uudistukset työmarkkinoilla ja yrityksissä, mikä näkyy selvästi suhteellisen korkeina yksikkötyökustannuksina, – riittämätön verojärjestelmä, jossa muun muassa energian, alkoholin ja tupakan verorasitus on liian alhainen, – heikko verotusmoraali (löyhä suhtautuminen verotukseen), – liian vähäiset investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen, mikä johtaa siihen, että nykyaikaista teollisuutta on liian vähän ja näin ollen yksikköarvosuhde on taloudellisesti epäsuotuisa, ja kaikki tämä – julkisessa keskustelussa laajalti vallalla oleva syntipukki-ideologia, jossa omista epäonnistumisista syytetään “Brysseliä”. – Saksan veronmaksajien olisi maksettava nämä ja muut epäonnistumiset yhteisten joukkovelkakirjalainojen alhaisemman tuoton kautta ja maksukyvyttömyystapauksessa korkeampien verojen kautta ilman, että asiasta tehtäisiin parlamentaarisia päätöksiä (“ei verotusta ilman edustusta”). – Ei myöskään olisi lainkaan varmaa, että yhteisellä joukkovelkakirjalainalla kerätyt varat todella johtaisivat heikkojen kohtien vähentämiseen eivätkä valuisi upeisiin rakennuksiin tai kulutukseen. – Lisäksi on odotettavissa, että euro-obligaatioiden liikkeeseenlaskun lisääntyessä niiden korko olisi nostettava, koska sijoittajat kaikkialla maailmassa alkavat epäillä paperien takaisinmaksukykyä ja -halukkuutta, ja tämä erityisesti, jos EU:n jäsenvaltiot velkaantuvat yhä enemmän, ja tosiasia on, että lähes kaikkia sopimuksia, joissa luvataan eurooppalainen finanssipoliittinen kurinalaisuus, on rikottu aiemmin. – Lisäksi olisi määriteltävä, kenellä olisi toimivalta päättää tällaisten asiakirjojen myöntämisestä. – Jos vain EMU:n jäsenet takaavat euro-obligaatiot, se merkitsisi EU:n jakautumista. – Ennen kaikkea on kuitenkin olemassa moraalikadon ongelma: Euroalueen jäsenet luottaisivat siihen, että yhteisö tukisi heitä hätätilanteessa, ja jättäisivät syrjään (ei-toivotut) omat ponnistelunsa terveen julkisen talouden palauttamiseksi; vastuu ilman valvontaa ei ole koskaan mennyt hyvin. Voimakkaampaa tapausta vapaamatkustamisesta tuskin voi kuvitella. Julkisen talouden kurinalaisuuden puute palkitaan, kun taas julkisen talouden vakaudesta rangaistaan. – Lopuksi on korostettava myös perustuslaillisia näkökohtia. On hyvä syy siihen, miksi liittovaltio ja osavaltiot eivät ota Saksassa yhteisiä lainoja, koska osavaltioiden finanssipolitiikka on yksinomaan niiden parlamenttien vastuulla. – On täysin epärealistista olettaa, että euro-obligaatioiden liikkeeseenlaskulla olisi vapauttava vaikutus ja että se vapauttaisi Euroopan markkinoiden rajoituksista. Tarvitaan syy-seuraussuhdeterapiaa: markkinoiden epäluottamuksen syyt on poistettava, nimittäin alijäämäisten valtioiden valtionvelat on vähennettävä Maastrichtin sopimuksessa sovitulle tasolle. – Ks. linjausautomatiikka, pelko, perverssi, joukkovelkakirjalainojen leviäminen, bail-out, syyllistämispeli, siniset joukkovelkakirjat, luottoluokituksen siirto, ClubMed, valuuttakurssien heilahtelu, alijäämän rahoituskielto, toimintahäiriöt, valuutta-alueeseen liittyvä, Ekart, kiristyspotentiaali, EU:n rahoitustuki, euro-obligaatiot, Euroopan rahoitusvakausväline, Euroopan rahaliitto, perustavanlaatuinen erehdys, Euroopan valuuttarahasto, EMU:n räjähdysalttius, EKP:n putoaminen armosta, finanssipoliittinen sopimus, Giips-valtiot, hallitusten spreadit, Kreikan kriisi, vertaispaine, Helleno-mania, Kaldor-Hicks-kriteeri, palkkapolitiikka, koordinoitu, moraalikato, C-suunnitelma, pelastussuunnitelma, velanmaksusopimus, eurooppalainen, seitsemän prosentin raja, solidaarisuus, rahoitus, estetty tili, valtionvelkojen kotiuttaminen, vakautusmekanismi, eurooppalainen, eteläinen rintama, Tina, uudelleenjako, keskuspankkien aiheuttama, epätasapaino, EMU:n sisäinen, varallisuusmaksu, sopimusten noudattaminen, kasvun edistäminen, pakkolunastus, kaksisuuntainen vaihtoehto. – Vrt. EKP:n vuosikertomus 2008, s. 93 ja sitä seuraavat (yksittäisten EU:n jäsenvaltioiden erilainen kilpailukyky; yleiskatsauksia), EKP:n Kuukausikatsaus toukokuulta 2013, s. 93 ja sitä seuraavat (perusteellinen analyysi euroalueen jäsenten nykytilasta; yleiskatsauksia; kirjallisuusviitteitä).
Huomio: Taloudellinen tietosanakirja on tekijänoikeussuojattu, ja sitä saa käyttää vain yksityisiin tarkoituksiin ilman nimenomaista lupaa!
Yliopiston professori Dr. Gerhard Merk, Dipl.rer.pol., Dipl.rer.oec.
Professori Dr. Eckehard Krah, Dipl.rer.pol.
Sähköpostiosoite: info@jung-stilling-gesellschaft.de
https://de.wikipedia.org/wiki/Gerhard_Ernst_Merk
https://www.jung-stilling-gesellschaft.de/merk/
https://www.gerhardmerk.de/