n raukeaminen: Rahoituskielessä EKP:n vuonna 2009 tekemä päätös tukea jäsenmaiden myyntiin kelpaamattomia valtionlainoja. – SEUT-sopimuksen 123 artiklassa ja EY:n perustamissopimukseen liitetyn Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 21 artiklassa kielletään nimenomaisesti EKP:tä rahoittamasta jäsenvaltioiden talousarvioita. Tätä kieltoa kuitenkin kierrettiin sillä, että EKP ei ottanut suoraan haltuunsa epävakaiden EMU-maiden velkainstrumentteja. Sen sijaan EKP osti arvopaperit jälkimarkkinoilta. Ostamalla sellaisten jäsenvaltioiden, kuten Kreikan, Irlannin, Portugalin, Kyproksen, Italian ja Espanjan, jotka olivat vuosien ajan toimineet vastoin vakaus- ja kasvusopimusta, julkisia velkainstrumentteja keskuspankki kuitenkin epäsuorasti auttoi rahoittamaan näiden maiden julkisen talouden alijäämiä. Lisäksi tällä toimenpiteellä siirrettiin valtionlainojen omistajien – lähinnä pankkien, vakuutusyhtiöiden ja rahastojen – maksukyvyttömyysriski näistä maista veronmaksajille. Vuoden 2010 lopussa EKP:n salkussa oli jo yli 67 miljardin euron arvosta Kreikan, Irlannin ja Portugalin valtionlainoja. Vuonna 2011 EKP osti jälleen kerran Espanjan ja Italian arvopapereita etelärintaman painostuksesta. – EKP:n toimenpiteellä ei muuten ollut juuri mitään vaikutusta näiden valtionlainojen hintakehitykseen, koska EKP ei voi tällä tavoin vahvistaa sijoittajien luottamuspulaa näiden valtioiden talouskehitystä kohtaan. – EKP itse perusteli toimenpidettään sillä, että rahapolitiikan välittymismekanismi oli häiriintynyt: rahoitusmarkkinoiden joillakin osa-alueilla oli ilmennyt “toimintahäiriöitä” (jotka eivät palvelleet säädettävää tarkoitusta). Kaikki pitivät tätä selitystä tekosyynä, varsinkin kun kävi ilmi, että EKP:n sisällä oli ilmeisesti poikkeuksellisen rajuja kiistoja roskapapereiden ostamisesta. Loppujen lopuksi EKP:n ensisijainen tavoite on varmistaa vakaat hinnat valuutta-alueella, ei pelastaa kompuroivia valtioita taloudellisesta tuhosta. Lisäksi kävi ilmi, että interventioilla ei ollut juurikaan vaikutusta: kriisivaltioiden korot laskivat vain muutaman päivän ajan ja nousivat sitten nopeasti uudelleen. Tämä johtuu siitä, että markkinaosapuolet eivät näe tällaisten toimenpiteiden parantavan luottamuspulan syitä näihin valtion arvopapereihin. Sen sijaan ostot muuttivat EKP:n riskiprofiilia: EMU:n jäsenvaltiot saatettiin pakottaa vastaamaan EKP:n veloista joukkovelkakirjaostoista. – Toinen epäsuotuisa tekijä oli se, että nämä ostot ajallisesti osuivat yksiin EKP:n pääoman korotuksen kanssa, jota oli tosin suunniteltu jo jonkin aikaa ja joka tuli voimaan 29. joulukuuta 2010. Monet pitivät tätä EKP:n aikomuksena luoda puskuria ostetuista valtionlainoista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalle. Näiden tappioiden arvioitiin olevan Deutsche Bundesbankille neljä miljardia euroa, jotka siirtyisivät sille EKP:n taseesta ja vähentäisivät siten Deutsche Bundesbankin siirtoja liittovaltion talousarvioon tällä summalla. EKP oli tietenkin ilmoittanut pitävänsä arvopaperit salkussaan eräpäivään asti, joten tappiota syntyisi vain, jos jokin valtio ajautuisi kansalliseen konkurssiin. Sitä ei kuitenkaan voida missään nimessä sulkea pois. – Tämä aiheutti EKP:lle luottamuksen menetyksen paitsi rahoitusmaailmassa myös suuren yleisön keskuudessa. Sitä syytettiin siitä, että se toimi korjaavana tekijänä (jokin, joka kumoaa, kompensoi, mukauttaa jotakin, erityisesti vammaa) joidenkin jäsentensä vääränlaiselle budjettipolitiikalle ja että se antoi itsensä käyttöön tätä tarkoitusta varten. Bundesbankin pääjohtajan Axel Weberin ja EKP:n pääekonomistin Jürgen Starkin ennenaikainen ero liittyi suoraan EKP:n päätökseen. Weber ja Stark vastustivat myös julkisesti valtionlainojen ostamista ja vaativat rahapolitiikan ja budjettipolitiikan tarkkaa erottamista toisistaan. – Kuitenkin “mediaalisessa käsittelyssä” EKP:n synnin suuruus jätettiin usein huomiotta. Kun muut keskuspankit rahoittivat tällä tavoin kymmenen prosenttia bruttokansantuotteesta ja enemmänkin, EKP rahoitti vain hieman yli prosentin; syksyllä 2011 EKP:n salkussa oli sata miljardia valtionlainaa. EKP otti näin ollen tietenkin vastuulleen näihin joukkovelkakirjoihin liittyvän maksukyvyttömyysriskin, jonka jopa EKP:tä ymmärtävät asiantuntijat arvioivat olevan yli 80 prosenttia. Tämä on yhtä kuin se, että EKP siirtää ostovoimaa kaikilta EMU:n osallistujilta yksittäisille EMU:n jäsenille – eikä EKP:llä ole EU:n perustamissopimuksen nojalla minkäänlaista toimivaltaa harjoittaa tällaista jakopolitiikkaa. – On myös huomattava, että kun uusia liikkeeseenlaskuja ostetaan, rahat virtaavat suoraan valtion kassaan. Sen sijaan ostaminen jälkimarkkinoilta tarkoittaa, että valtio on jo aiemmin löytänyt ostajan velkainstrumenteilleen. Näin ollen rahaa ei virtaa keskuspankista julkiseen budjettiin, vaan muille markkinaosapuolille. Nämä voisivat käyttää rahat muihin tarkoituksiin, kuten investointeihin eli tuotantopääoman parantamiseen tai laajentamiseen. Tämä johtaa CETERIS PARIBUSin kilpailukyvyn vahvistumiseen edellyttäen, että pääoma sijoitetaan järkevästi omaan maahan. Tätä puolestaan vastustetaan perustellusti sillä, että termillä “jälkimarkkinat” ei ole ajallista määritelmää. Pankki voi esimerkiksi hankkia valtion joukkovelkakirjoja ensisijaisena ostajana (ensimmäinen ostaja) ja myydä nämä arvopaperit edelleen – ääritapauksessa sekunnin kuluessa – keskuspankille. – Toisaalta kritiikki EKP:n putoamista kelkasta ei monissa tapauksissa kohdistunut niinkään toimenpiteiden vaikutuksiin. Monet pitivät sitä pikemminkin katastrofaalisena virheenä sääntelypolitiikassa, koska keskuspankki oli ottamassa hoitaakseen hallituksen ja finanssipolitiikan tehtäviä. Loppujen lopuksi koroilla on pääomamarkkinoita hillitsevä vaikutus. Kun EKP puuttuu markkinoihin, se vähentää hallituksiin kohdistuvaa painetta tehdä tarvittavia mukautuksia kilpailukyvyn vahvistamiseksi – ja tätä pidetään oikeutetusti perustavanlaatuisena sääntelyvirheenä. – EKP:n taseeseen kertyy kuitenkin kiistatta yhä enemmän valtion joukkovelkakirjalainoja, joiden arvo on kyseenalainen ja joita ei todennäköisesti voida maksaa edes eräpäivänä. EKP on siis siirtynyt huonon pankin lähelle. – Subprime-kriisiä seuranneen finanssikriisin jälkeen EKP:n rahapolitiikasta tuli lopulta pitkälti vain kriisin vastaista politiikkaa. Sen oli pakko korvata finanssipolitiikan epäonnistumiset. – Ei pidä kuitenkaan salata, että keskuspankkiostot otettiin myös suurella mielihyvällä vastaan, ennen kaikkea kriisivaltioiden poliitikkojen taholta, koska tällä tavoin pankkien taseiden liialliset valtionlainojen omistukset vähenivät. Lisäksi oletettiin, että EKP halusi käyttää ostojaan pankkien helpottamiseksi Euroopan pankkivalvontaviranomaisen vuonna 2014 tekemässä stressitestissä. Toisin sanoen EKP ei vain havaitsisi pankin väärää kehitystä vaan myös poistaisi sen samalla: tämä on yksi tärkeimmistä syistä siihen, että saksalaiset suhtautuvat jatkuvasti epäluuloisesti siihen, että Euroopan pankkivalvonta annetaan EKP:n tehtäväksi. – Ks. oletus, keskuspankkitoiminta, pelko, perverssi, ostot, keskuspankkitoiminta, bail-out, bazooka, katetut joukkolainat, luottoriskinvaihtosopimusten kytkennät, alijäämärahoituskielto, Elisabet-kysymys, kiristyspotentiaali, eurobondit, Euroopan rahaliitto, perusvirhe, Euroopan keskuspankki Bad Bank, EKP:n riippumattomuus, johtajuus, sanallinen, toimintahalukkuus, hegemoni, lievä, japanisoituminen, Kaldor-Hicks-kriteeri, luotto, titrattu, valehteluteesi, monetaristit, moraalikato, matala korko, ydinvoimavaihtoehto, nollakorko, ikiliikkuja, C-suunnitelma, uudelleenkansallistaminen, rahapolitiikka, pelastuspaketti, roskalainat, velkakerho, seitsemän prosentin raja, valtionvelan kotiuttaminen, vakaus- ja kasvusopimus, perusvirhe, eteläinen rintama, siirtoyhteisö, troikka, uudelleenjako, keskuspankkien aiheuttama, varallisuusmaksu, sopimustekninen uskollisuus, luottamuskupla, rahaliitto 2, keskuspankin maine, keskuspankkiluotot, julkinen, inflaatiopolku, pakkolunastus. – Vrt. EKP:n Kuukausikatsaus kesäkuulta 2010, s. 24 ja sitä seuraavat sivut sekä s. 33 ja sitä seuraavat sivut (rahoitusmarkkinoiden dramaattinen tilanne teki EKP:n nopean puuttumisen valtion joukkolainojen ostojen avulla väitetysti ehdottoman välttämättömäksi), EKP:n vuosikertomus 2010, s. 21 (joukkolainojen ostojen perustelut), s. 33 ja sitä seuraavat sivut. 111 (katettujen joukkolainojen ostojen laajuus), EKP:n Kuukausikatsaus, heinäkuu 2011, s. 59 ja sitä seuraavat (toimenpiteiden yksityiskohtaiset perustelut; useita yleiskatsauksia; vertailuja Japaniin ja Skandinaviaan), Deutsche Bundesbankin Kuukausikatsaus, marraskuu 2011, s. 111 (katettujen joukkolainojen ostojen laajuus), Deutsche Bundesbankin Kuukausikatsaus, marraskuu 2011, s 43 (sikojen valtionlainojen preemiot vuodesta 2009), Deutsche Bundesbankin kuukausiraportti toukokuulta 2012, s. 32 (EKP:n ja liikepankkien tekemät valtionlainojen ostot vuodesta 2008; yleiskatsaus), Rahoitusvakausraportti 2013, s. 20 ff. (luottamuskriisi talous- ja rahaliittoon ja sen syyt), EKP:n kuukausiraportti syyskuulta 2013, s. 45 ff. (EKP:n taseen laajentaminen vuodesta 2007; yleiskatsaukset).
Huomio: Taloudellinen tietosanakirja on tekijänoikeussuojattu, ja sitä saa käyttää vain yksityisiin tarkoituksiin ilman nimenomaista lupaa!
Yliopiston professori Dr. Gerhard Merk, Dipl.rer.pol., Dipl.rer.oec.
Professori Dr. Eckehard Krah, Dipl.rer.pol.
Sähköpostiosoite: info@jung-stilling-gesellschaft.de
https://de.wikipedia.org/wiki/Gerhard_Ernst_Merk
https://www.jung-stilling-gesellschaft.de/merk/
https://www.gerhardmerk.de/